Jarkko Kuoppamäki

<< Takaisin sanoituksiin

Yksinäisen aamun aika

Vilkaisen ulos ja huomaan, että aurinko laskenut on.
En koskekaan ruokaan tai juomaan, mennessäs veit sä nälän ja janon.

   Olen yksinäinen niin, etkö palaisi takaisin kotiin?

Kylpyhuoneen peilistä mua tuijottaa huonosti hoidettu pää.
Turhautumista, vai mistä se johtuukaan, että taas sänkikin jää?

   Mä painun tyhjään vuoteeseen, enkä tahdo ees vajota uneen.
Sinusta unta mä nään,
unessa jään selkääsi lämmittämään.
Painaudun kylkeesi sun
ja havahdun vasta kun aika
on yksinäisen aamun.
   Olen yksinäinen niin, etkö palaisi takaisin kotiin?
Sinusta unta mä nään...

© Jarkko Kuoppamäki, (p) Manus. Linkki: Tekijänoikeus