Jarkko Kuoppamäki

<< Takaisin sanoituksiin

Odotushuone

"Ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti."
Mutta voiko onnen löytää jos etsii ahkerasti?
Ja mähän kissojen ja koirien kanssa
haen, enkä aio jättää
kiveäkään kääntämättä.
Kesken kaiken sisältäni kuulen epäilyksen äänen:
jos mä koluan jokaisen paikan ja etsimääni löydäkään en?
Jos ei onni ottais löytyäkseen,
voi senkin ovelle kai kolkuttaa.
Ei Onni avaa, vaan oven läpi koittaa tolkuttaa:
 
"Elämä on odotushuone, pysy paikallaan,
vain odottajat palkitaan.
Jotain kaikki sen ovetkin pitää takanaan,
ja suakin tullaan hakemaan."
Uskoisiko vai eikö uskois sanojansa noita,
että juoksemalla jonkun perässä ei koskaan sitä tavoita.
Mä oon kauan ollut liikkeessä,
paikoilleni hetkeks vihdoin jäänyt.
Ja kiireinen pääni ymmärtää nyt:
 
Elämä on odotushuone, pysyn paikallaan,
vain odottajat palkitaan.
Pian selviää, kun mua tullaan hakemaan,
että ovet pitää takanaan
 
Enemmän odotushuoneita...
ei onni olekaan ikuista,
uudessa odotushuoneessa
etsintä alkaa alusta.
 
Mä oon kauan ollut liikkeessä,
paikoilleni hetkeks vihdoin jäänyt.
Ja kiireinen pääni ymmärtää nyt:
 
Elämä on odotushuone, pysyn paikallaan,
vain odottajat palkitaan.
Jotain kaikki sen ovetkin pitää takanaan,
ja muakin tullaan hakemaan.

© Jarkko Kuoppamäki, (p) Manus. Linkki: Tekijänoikeus