 |
<< Takaisin sanoituksiin
Odotushuone
"Ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti."
Mutta voiko onnen löytää jos etsii ahkerasti?
- Ja mähän kissojen ja koirien kanssa
- haen, enkä aio jättää
- kiveäkään kääntämättä.
Kesken kaiken sisältäni kuulen epäilyksen äänen:
jos mä koluan jokaisen paikan ja etsimääni löydäkään en?
- Jos ei onni ottais löytyäkseen,
- voi senkin ovelle kai kolkuttaa.
- Ei Onni avaa, vaan oven läpi koittaa tolkuttaa:
-
- "Elämä on odotushuone, pysy paikallaan,
- vain odottajat palkitaan.
- Jotain kaikki sen ovetkin pitää takanaan,
- ja suakin tullaan hakemaan."
Uskoisiko vai eikö uskois sanojansa noita,
että juoksemalla jonkun perässä ei koskaan sitä tavoita.
- Mä oon kauan ollut liikkeessä,
- paikoilleni hetkeks vihdoin jäänyt.
- Ja kiireinen pääni ymmärtää nyt:
-
- Elämä on odotushuone, pysyn paikallaan,
- vain odottajat palkitaan.
- Pian selviää, kun mua tullaan hakemaan,
- että ovet pitää takanaan
-
- Enemmän odotushuoneita...
- ei onni olekaan ikuista,
- uudessa odotushuoneessa
- etsintä alkaa alusta.
-
- Mä oon kauan ollut liikkeessä,
- paikoilleni hetkeks vihdoin jäänyt.
- Ja kiireinen pääni ymmärtää nyt:
-
- Elämä on odotushuone, pysyn paikallaan,
- vain odottajat palkitaan.
- Jotain kaikki sen ovetkin pitää takanaan,
- ja muakin tullaan hakemaan.
© Jarkko Kuoppamäki, (p) Manus.
Linkki: Tekijänoikeus
|
 |